Tämä ohje koskee edunvalvontavaltakirjan eli edunvalvontavaltuutuksen laatimista.
 
Edunvalvontavaltuutus on hyvä keino varautua tulevaisuuteen. Se on valtakirja, jolla kuka tahansa voi valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan sen varalta, että henkilö tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Valtakirjassa määritellään asiat, jotka valtuutus kattaa. Pätevän valtakirjan tekeminen edellyttää, että tekijä ymmärtää riittävällä tavalla sen merkityksen ja sisällön. Tämä voi olla mahdollista vielä muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Edunvalvojan on pyrittävä hyvään yhteistyöhön päämiehensä kanssa.
 
Edunvalvojan tehtäviin kuuluu tavallisesti päämiehen (valtuuttajan) omaisuuden hoitaminen. Edunvalvojan on huolehdittava päämiehensä omaisuudesta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyödyksi ja tämän henkilökohtaisiin tarpeisiin. Edunvalvojan on muun muassa pidettävä huolta siitä, että päämies saa varoistaan riittävästi rahaa henkilökohtaisiin menoihinsa. Yleensä edunvalvoja ei saa myydä sellaista omaisuutta, jolla on päämiehelle erityistä arvoa tai jota päämies tarvitsee edunvalvonnan aikana tai myöhemmin. Edunvalvojan, joka hoitaa päämiehensä omaisuutta, on pidettävä kirjaa päämiehen varoista ja veloista. Tehtävänsä alussa edunvalvojan on annettava maistraatille luettelo päämiehensä varoista ja veloista (omaisuusluettelo). Edunvalvojan on säännönmukaisesti, yleensä vuosittain, annettava maistraatille vuositili.
 
Edunvalvojan on huolehdittava myös siitä, että päämies saa sopivan hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen. 
 
Edunvalvontavaltuutusta säilytetään niin kauan, kunnes tarve sen vahvistamiselle ilmenee. Tehty edunvalvontavaltuutus on suositeltavaa antaa valtuutetulle säilytettäväksi.
Jos valtakirjan laatija tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, valtuutettu pyytää maistraattia vahvistamaan valtakirjan, liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto. Valtuutus tulee voimaan, kun Digi- ja väestötietovirasto sen vahvistaa.